Harry Potter ja Kuoleman varjelukset - J.K. Rowling

"   Jossain oli lisää hirnyrkkejä, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, missä ne
voisivat olla. Hän ei edes tiennyt, mitä ne olivat. Hän ei myöskään keksinyt, miten tuhoaisi sen ainoan hirnyrkin, jonka he olivat löytäneet ja joka lepäsi juuri nyt hänen paljasta rintaa vasten. Se ei ollut jostain kumman syystä ottanut lämpöä hänen ruumiistaan vaan oli edelleen ihoa vasten yhtä kylmä kuin jos se olisi juuri otettu jäävedestä. Silloin tällöin hänestä tuntui, tai ehkä hän vain kuvitteli, että hän tunsi pienen epäsäännöllisen sydämmensykkeen omansa rinnalla.
   Hänen mieleensä luikerteli sanomattoman kauheita aavistuksia, kun hän istui siellä pimeässä, ja hän yritti vastustaa niitä, työntää ne pois, mutta ne palasivat armotta yhä uudestaan. Kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä. Ron ja Hermione, jotka nyt juttelivat hiljaa teltassa hänen takanaan, voisivat lähteä pois, jos tahtoisivat, mutta hän ei voinut. Ja kun hän istui siinä ja yritti hallita pelkoaan ja uupumustaan, hänestä tuntui, että hirnyrkki tikitti hänen rintaansa vasten aikaa, joka hänellä oli jäljellä... Tyhmä ajatus, hän tuumasi itsekseen, työnnä se pois..."

Viimeisessä osassa keskitytään kertomaan Harryn, Hermionen sekä Ronin matkasta, jonka tarkoituksena on etsiä ja tuhota loput Voldemortin hirnyrkit. Unohtamatta tietenkään heidän perheidensä ja ystäviensä elämää jota varjostavat kuolonsyöjät. Harry on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa ja aika alkaa käymään vähiin.

Seitsemän osaisen kirjasarjan päätösosa. "Nytkö tämä jo loppuu!", ajattelin kun otin viimeisen osan kirjahyllystä käteeni ja aloin lukemaan. Tämän kirjan lukeminen on ollut hyvä pakokeino muuton ja sen aiheuttaman sekasorron keskellä.

Kuoleman varjelukset on jännittävä, henkeäsalpaava ja koskettava teos, jota ei raskisi laskea käsistään. Nautin tämän kirjan joka hetkestä ja juonenkäänteestä. Toki suurilta menetyksiltä ei tässäkään kirjassa vältytä. Aiemmassa kirjoituksessani totesin Albus Dumbledoren menetyksen olleen siihen astisista itselleni kenties pahin, johtuen siitä että hän oli hyvin mieluinen henkilö. Mutta tätä ennen kerroin Harry Potter ja Azkabanin vanki tekstissäni eräästä toisesta lempihahmostani Potter -sarjassa, nimittäin Remus Lupinista. Hänen sekä Dobby kotitontun kuoleminen oli itselleni suurimmat "menetykset" tässä teoksessa.

Nyt kun olen lukenut koko Harry Potter -sarjan en voi olla ihailematta kokonaisuutta ja sitä miten loppuun harkittu koko velhomaailma, henkilöiden menneisyydet ja juonen käänteet ovat. Lukiessani Kuoleman varjelukset ensimmäisen kerran muistan miten järkyttynyt olin tässä samaisessa kirjassa paljastuneesta Kalkaroksen niin sanotusta paljastumisesta; että hän kaikesta tapahtuneesta ja epäilyksistä huolimatta oli hyvien puolella.

En voi muuta enää sanoa, kuin että Harry Potter -sarja oli itselleni todellinen lukuelämys jota lukiessa alkoi toivomaan itsekkin kutsua Tylypahkaan.....


Harry Potter ja Kuoleman varjelukset
J.K. Rowling
828s
2008
Tammi

Kommentit